Aika varhaisessa raskausvaiheessa keho alkaa jo muuttua. Ilmeisesti kyseessä on hormonaaliset vaikutukset, sillä tässä vaiheessa eli kymmenennellä viikolla pumpernikkeli on vasta vajaa 3senttinen eikä vatsanseudulla tai painossa ole tapahtunut mitään muutoksia. Rinnat ovat kuitenkin kasvaneet minun mittakaavassani valtavasti!
Olen kokoaikauisikäni onnistunut välttelemään rintaliiivejä, eihän mulla ole ollut mitään rintojakaan! Nyt on kuitenkin pakko opetella käyttämään, sillä ihan muutamassa viikossa AAA-kuppikoko on pullahtanut noin B-kooksi (jos nyt näistä mitään ymmärrän). Rintoihin tottumattomalle nämä utareet on tietysti valtava järkytys, maailman mullistus, kokoajan tiellä ja....no syömishäiriöistä mieltäni ne ovat järkyttäneet pahemman kerran. Vaikka vaa'an lukema on pysynyt turvallisen vakaana, tuntuu kuin olisin kasvanut moninkertaiseksi. Ne näkee ja tuntee jatkuvasti. Lisäksi niitä aristaa, mikä joissain tilanteissa on tietysti mukavaakin, mutta...
nyt on alkanut iskeä pakokauhu siitä, miten ihmeessä kestän kehonmuutokset siinä vaiheessa (syksyllä?) kun niitä oikeasti alkaa tulla?! Vatsa kasvaa, paino nousee, mahdollisesti myös lantio ja takapuoli leviää... Eilen oli ensimmäinen neuvolakäynti, missä hurahtikin 2 tuntia. Neuvolatäti oli todella ihana ja sain purkaa pelkojani ja epävarmuuttani, kuulemma sairaushistoriani vuoksi pääsen intensiivisempään seurantaan ja tapaan lääkäriä paljon useammin kuin sen normaalin 2 kertaa raskausaikana. Huojentavaa. Onhan minulla tietysti myös oma hoitokontakti syömishäiriöntiimoilta, jossa saan keskustella tästä muuttuvasta kehosta ja siihen sopeutumisesta. Eiköhän kaikkeen totu, koitan pysyä positiivisena!
Pahoinvointi on pysynyt läheskokonaan poissa, en ole huomannut oikeastaan muita muutoksia kuin lievää väsymystä ja tiheämpään toimivan rakon. Ei paha! Toivottavasti vältyn siltä sukuni naisten kiroukselta, jossa kaikki ovat joutuneet viettämään osan raskautta sairaalassa tipassa kun vesikään ei ole pysynyt sisällä... Itse olen jaksanut hyvin käydä töissä, harrastaa ja elää normaalia elämääni.
