Asuin kerrostalolähiössä ja pihapiirissä oli muutamia samanikäsiä, osa vuoden pari vanhempia tai nuorempia. Kaikki kaveerattiin keskenämme, käytiin toistemme luona synttäreillä ja leikkimässä, pelailtiin yhdessä pihapelejä ym. mitä nyt lähiölapset touhuaa. Eli leikittiin hippaa pimeässä kellarissa, vetelehdittiin kerhotilassa ja kiipeiltiin huoltotikkaita kerrostalon katolle silläkin uhalla, että aina tuli joku talkkari tai aikuinen riehumaan ja saarnaamaan. Niistä kokemuksista se yhteishenki syntyi.
Jokaiseen pihakaveriin oli kuitenkin erityinen, omanlaisensa suhde. Sellaisia juttuja, jotka pysyi meidän välillä ja joita ei kerrottu muille. Oikeastaan pelottavaa, miten alle kouluikäinen kykenee sellaiseen salamyhkäisyyteen ja kieroiluun, mitä jo silloin harrastimme. Nykyään musta ei enään siihen olisi. Siellä oli tarhakaveri, jonka kanssa leikittiin, oltiin yökylässä, kehitettiin tarinoita. Siellä oli niitä kavereita, joille ei kerrottu kaikkia salaisuuksia.
Sitten sellä oli bestfriend, jonka kanssa oltiin kuin paita ja peppu. Vietin aikaa heillä ja hän meillä. Olin jopa viikon lomareissuilla sen perheen kanssa ja meistä tuli aika läheisiä. Kaksi tyttöä, ehkä viisi tai kuusi kun alettiin enemmän juttelemaan siitä mitä aikuiset tekee. Leikittiin tosi usein kotia ja kotileikkiinhän kuuluu asettua aikuisten rooliin. Ottaa mallia omista vanhemmista tai siitä millaisia kuvitteli heidän olevan. Kun mennään sänkyyn ollaan yhdessä. Silleen. Se oli lapsen silmin niin outoa ja kiehtovaa ettei niihin leikkeihin kyllästynyt koskaan. Kosketeltiin ja kuviteltiin jotain. Eihän sen ikäinen oikeestaan osannut kiihottua mutta se oli jännittävää, sillä se piti tehdä vanhemmilta salaa. Niinhän vanhemmatkin koitti tehdä sen salaa meiltä. Aina yöllä ja niin että laittoivat oven kiinni. Siellä suljetun oven takana oli hyvä istua kuuntelemassa ja kummastelemassa..
Oli toinenkin kaveri jonka kanssa leikittiin kotia. Mun eka poikaystävä Pee, jonka kanssa oltiin saman ikäisiä. Pee asui naapurirapussa, sillä oli parvisänky niiden vanhempien makuuhuoneessa, joten se tiesi miten pitää toimia. Oltiin viisi-kuusi vuotiaita, ennen koulua tämä oli kuitenkin, sillä Pee muutti pois eskarivuoden aikana. Peen äiti oli lähes aina kotona, mikä teki asiasta vielä jännempää. Meillä oli kasapäin selityksiä sille. mitä me leikitään siellä parvella peiton alla, tai miksei meillä ole vaatteita. Lopulta ne ei mennyt enään läpi vaan Pee joutui kotiarestiin enkä mä saanut mennä enään sinne leikkimään. Yhä edelleen epäilen, että ne muutti pois siksi, että Peen äidin mielestä olin huonoa seuraa.
Me kuviteltiin tietävämme niin paljon, mutta todellisuudessa ymmärrys seksuaalisuudesta oli tasolla; miehellä on pippeli ja sen pitää työntää se naisen pimppiin ja se on kivaa. Ehkä Peen äidin asiaan puuttumisen jälkeen pinnalle alkoi nousta ne tunteet siitä että se olikin väärin. Että niin ei kuulukaan toimia ja että se on jotenkin likaista. Samalla mietin miksi mun vanhemmat tekee sitä ja onko niissäkin joku vika.. Mulla ei itseasiassa ole mitään muistikuvia kertoiko Peen äiti mun vanhemmille, ainakaan en muista että ne olisi koskaan millään tavoin puuttunut mun seksuaalisuuten - ennenkuin teini-iässä. Siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti