Kotona ei juurikaan puhuttu rakkaudesta, läheisyydestä, seksuaalisuudesta, naiseudesta tai miehisyydestä. Itseasiassa muistikuvani lapsuuden kodin keskusteluista ovat aika käytännönläheisiä, syvällisyystasoltaan tyyliä mitä kaupasta täytyy ostaa? Lisäksi jatkuvia vanhempieni välisiä kiistoja, joita pakenin omaan mielikuvitusmaailmaani. Fyysisesti olen kyllä saanut haleja ja luvan kaivautua syliin tai kainaloon aina kun siltä on tuntunut.
Mutsi ja faija eivät ole koskaan olleet julkisesti kovinkaan läheisesti. En muista olenko koskaan nähnyt heitä kulkemassa käsikädessä, itseasiassa en muista olenko koskaan nähnyt heidän edes suutelevan. Seksielämää kyllä on ollut, suhteellisen monipuolistakin käsittääkseni. Kokemukseni ja käsitykseni perustuvat toki vain öisiin vakoiluihini makuuhuoneen oven takana, sekä niihin lelu- ja leffakätköihin joita kaivelin uteliaana kersana. Valokuvausta rakastava faijani on myös kuvannut mutsia aika paljon. Itseasiassa ne on todella hyviä kuvia, mutta lapsen silmissä ne alastonkuvat omasta äidistä olivat vain hämmentäviä.
Aika pienestä asti tiesin, että itse haluan elämältä ja parisuhteelta jotain muuta. En tyytyisi vain elämään 'toimivassa suhteessa' vaan haluan ja tarvitsen kaikkea; rakkautta, läheisyyttä, intohimoa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Pitkään luulin olevani liian vaativa, kun maailmasta ei tuntunut löytyvän ketään vaatimuksiani täyttävää. Oli ehkä hyvä kasvaa joitain vuosia, etsiä rauhassa ja tarkentaa omia elämänkäsityksiään ja haaveitaan. Sitä kautta oppi huomaamaan, että välillä on hyväkin olla vaativa. Kyllä niitä vaatimukseni täyttäviäkin löytyy.
Vanhemmat eivät siis monessakaan suhteessa ole toimineet suoranaisena rolimallinani, mutta käänteisesti ajatellen kyllä. Nyt ei saa käsittää väärin. Arvostan ja rakastan molempia vanhempiani todella paljon. En moiti heitä mistään ja he ovat olleet minulla parhaat mahdolliset kasvattajat. On kuitenkin eriasia kasvaa vanhempien elämästä oppien, kuin sitä kopioden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti