Nainen, tyttö, neiti, nuori, aikuinen...? Jos suureltayleisöltä kysytään taidan olla aikuinen keski-ikäinen nainen. Itse miellän itseni enemmänkin nuoreksi tytöksi, ehkä pikkuhiljaa jo nuoreksi naiseksi. Nainen kuulostaa kuitenkin niin aikuiselta. Keski-ikäinen kuulostaa ikälopulta vanhukselta! Mutta monien määritelmien mukaan me yli kolmekymppiset olemme jo keski-ikää. Niin ikävältä ja surkuhupaisalta kuin se tuntuukin...
No pitäisikö minun sitten tuntea itseni jo aikuiseksi naiseksi? Ihan viimeaikoina asenteeni on alkanut vähän muuttua, olen huomannut itsessäni pelottavia tätimäisiä piirteitä -ja tätiytyminen on ehkä kamalinta mitä elämältäni haluan! En missään nimessä haluaisi olla enään teini-ikäinen, luojan kiitos ne vuodet ja se epävarmuus on hamaa historiaa. Miellän aikuisuuden kuitenkin jollaintapaa kuivaksi, tylsäksi, järjestelmälliseksi ja liian vastuuntuntoiseksi, voidakseni kutsua itseäni aikuiseksi. Ehken koskaan kasvakaan aikuiseksi vaan jään mummeliksi asti häilymään tähän nuoruuden ja aikuisuuden välimaastoon.
Ensimmäisiä tätiytymisen hälytysmerkkejä ilmeni muutama vuosi sitten kun aloin kuuntelemaan Totoa ja tykkäämään siitä. Keski-ikäisten musiikkia. Sitten huomasin teknobileissä käydessäni olevani keskivertokävijöiden vanhempien ikäluokkaa. Tykkään edelleen tanssia musiikin liikuttamana, mutta nykyään olen paljon paljon kriittisempi bileiden suhteen. Myös bilepaikan, äänentoiston ja muiden viihtyvyyteen vaikuttavien tekijöiden. Aiemmin kuuntelin enemmän meneillään olevan vuosikymmenen musiikkia ja vähemmän niitä lemppari klassikoita. Nykyisin musiikkimakuni koostuu 80%sti 70-90luvun artisteista.
Ostin elämäni ekat Eccot! Ne jos mitkä ovat olleet mielestäni tätikenkiä, mutta nyt nämä on mun lempparit ja tiedän takuuvarmana ostavani vielä useita pareja eccoja elämäni aikana. Silti olen aika perus huoleton, itsesuojeluvaistoton optimisti, joka ei jaksa liikaa stressata raha-asioista tai käytöksestään. Välillä bileputket venyy ja huudatan musiikkia herättäen koko naapuruston! Festarielämä kuuluu oleellisena osana kesään ja jos ei rahat meinaa riittää festarilippuihin, niinkuin tänä vuonna, ilmoittauduin vapaaehtoistöihin majoitusta, ruokaa ja festariluppua vastaan!
Onko sillä siis loppujen lopuksi väliä miksi itsensä luokittelee tai miksi muut minut luokittelevat?! Kaikki kategorisointi on mielestäni ollut aina turhaa ja ahdasmielistä. Mulle riittää, että mä oon mä! (enkä muuksi muutu..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti