Olen esikoinen ja naapurustossa sekä hoitopaikassa oli enemmän poikia kuin tyttöjä. Kotona leikin legoilla, pikkuautoilla, kuuntelin musiikkia, piirtelin ja askartelin. Ne niinsanotut tyttöjenleikit tulivat vasta esikouluikäisenä, kun ympäristönpainostuksesta koitin osallistua barbileikkeihin. Ei tullut mitään. En vaan ymmärtänyt mitä hauskaa on vaihdella vaatteita niille pienille tyhmännäköisille nukeille. Oli mulla yksi nukke jonka sain jo kolme-neljävuotiaana italiasta. Sen nimi oli Ilona ja sen selässä oli luukku, johon sai vahdettua erilaisia levyjä; itkua, naurua, laulua ja puhetta. Parasta lapsuudessa oli kuitenkin istua isän kanssa pimiössä ja katsoa kun se vedosti kuviaan. Isän kanssa myös kiersin golfkenttiä, kävin hiihtämässä, pelaamassa lätkää minikokoisella mailallani ja hakkailin palloja tenniskentällä.
Äiti yritti laittaa minut balettiin ja muutaman vuoden siellä kestinkin, mutta sitten se liiallinen kuri ja tiukat nutturat alkoi vaan ahdistaa. Musta tuli heppatyttö. Nukeista, meikkaamisesta, prinsessaleikeistä ja vastaavista tyttöhömpötyksistä en kiinnostunut koskaan. Paras nukkeni oli pikkusiskoni, joka syntyi kun olin esikoulussa. Siskoparalla on varmaan elinikäiset traumat siitä miten häntä lapsena kohtelin. Onneksi nykyään pystymme jo puhumaan asioista. Ollaan siskon kanssa kyllä ihan eri laisia. Se jaksaa meikata päivittäin, kulkee korkkareissa, huolehtii hienoista kynsistään ja on kyllä kaikin puolin muutenkin naisellisempi. Siinä seurassa tulee väkisinkin välillä valju, kömpelö ja androgyyni fiilis.
Ehkä tämä lapsuudesta saakka kytenyt androgyynisyys yhdistettynä kapinaan kasvaa naiseksi ja toiveeseen syntyä pojaksi, vaikuttaa seksuaalisuuteeni ja niihin fantasioihin joita olen jo vuosia pyöritellyt mielessäni. Nimittäin kiinnostukseeni naisia kohtaan. En ehkä tiedä kykenisinkö elämään suhteessa naisen kanssa, vaikea sanoa kun en ole koskaan kokeillut. Kaikki suhteeni ovat aina olleet miehiä, mutteivät aina sieltä maskuliinisimmasta päästä. Ehkä se on joku kompromissi. Olen jo pidempään pyöritellyt mielessäni ajatusta uskaltautua kuvitelmista todellisuuteen -mutta niinkuin ihmissuhdeasioissa yleensäkin, se tulee jos on tullakseen.
Muutama ystävämies on myös ilmaissut halukkuutensa osallistua kimppaan jos tapaan jonkun minua kiinnostavan tytön. Olen luvannut pistää harkintaan. Niinkuin olen ennekin ilmaissut, olen utelias ja kokeilunhaluinen enkä halua tyrmätä mitään vierasta poissuljetuksi. Ennakkoluuloiset ja rajoittuneet ihmiset menettävät elämässään varmasti paljon enemmän kuin tajuavatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti