Miksikö kuvittelin seksuaalisuuteni olevan väärin ja likaista? suurin syy taitaa löytyä lapsuudenkodista ja neitsytäidistäni (olen itsekin neitsyt, ei sen puoleen) ja neitsyidenhän sanotaan olevan pinnallisesti siveellisiä ja turhantarkkoja. Äitiin kaikki horoskooppikuvaukset istuvatkin kuin nuppi lipputangon päähän. Olin jakorasia kun en vakiintunut parisuhteeseen teini-ikäisenä vaan koitin löytää sitä oikeaaa - ja tapailin useampia poikia. En kuulemma ikinä löydä ketään jos elän kuin lutka. Pitäisi miettiä tulevaisuutta eikä olla turhan kranttu miesten suhteen. Vaikken koskaan ole halunnut tulla äitini kaltaiseksi, ainakaan parisuhteista tai itsekunnioituksesta puhuttaessa, vaikuttivat äidin sanat silti voimakkaasti käytökseeni, ajatteluuni ja olen joutunut tekemään kovasti töitä saadakseni oman ääneni kuuluviin päässäni.
Oli muutamia, joiden kanssa tapailtiin pidemmän aikaa, käytiin treiffeillä, vietettiin aikaa yhdessä ja tutustuttiin toisiimme. Kaksi joiden kanssa juttu olisi saattanut toimia, jollen olisi ollut niin itsekriittinen ja hävennyt omaa käyttäytymistäni ja seksuaalisuuttani. Mielikuvitukseni ja seksuaaliset haluni estivät minua nauttimasta koko touhusta, niin nurinkuriselta kuin se tuntuukin. Luulin olevani virheellinen, jos nautin siitä, joten kielsin sen nautinnon ja tein kaikkeni kääntääkseni ajatukset muualle. Eihän homma tietenkään niin voi toimia.
Sairastin anoreksiaa usean vuoden, hormonitoimintani oli nukahdustilassa ja suhde vartalooni täysin hakoteillä. Niinä vuosina menetin kaiken kiinnostuksen seksiin ja vietin pitkiä selibaattikausia. Hoitotahoni puuttui seksuaaliseen haluttomuuteeni ja seurustelusuhteiden uupumiseen vihjailemalla mahdollisesta lesboudesta. Kuulemma tyypillistä syömishäiriöisillä naisilla, sairastuttaa itsensä lapsen tasolle seksuaalisen epävarmuuden vuoksi. Saihan se minut ajattelemaan asioita, mutten kyllä ollut kiinnostunut yhdestäkään tytöstäkään. Epävarma olin kuitenkin seksuaalisesti, joten siinä lienee yksi syy sairastumiseeni.
Vasta monenvuoden hoitokierteen ja terapiaistuntojen jälkeen aloin löytää itsevarmuutta ja tutustua omaan kehooni. Koin heräämisen naisena kolmekymppisenä kun kuukautiseni alkoivat. Älkää naurako, mutta olin ihan pulassa ensimmäistä kertaa marketin tamponihyllyn edessä! Kaikille kavereille se oli arkipäiväinen ostos nenäliinojen ohella, itse en tiennyt mitä eroa tuotteilla oli keskenään.. Mutta ne tekivät minusta Naisen! Samoihin aikoihin rakastuin. Hormonit jylläsi, kevät teki tuloaan ja tapasin miehen, joka ihastui minuun suinpäin vaikka tiesi sairashistoriani ja oli kuullut vinksahtaneesta mielestäni. Jatkan tästä omassa merkinnässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti