Kauan sitä täytyi odottaa, mutta kun se oikea tuli kohdalle, tiesin heti meidän kuuluvan yhteen. Oltiinhan me muutaman kerran ohimennen nähty ja ehkä meidät oli esiteltykin, muttei kumpikaan ollut oikein huomioinut näitä tilanteita. Molemmat oltiin jo luovuttu toivosta rakkauden suhteen, mutta niinkai se useimmiten tulee, kun sitä vähiten osaa odottaa.
Kipinä ja kiinnostus syttyi heti kun ensimmäisen kerran vähän juteltiin. Meni viikko ja epätoivo ehti kasvaa suureksi; entä jossei sitä kiinnostakaan. Sen viikon jälkeen sitten käytännössä katsoen jo asuttiin yhdessä. Viisi kuukautta ja oltiin kihloissa, varmoina yhteisestä tulevaisuudesta ja häitä suunnittelemassa. Riideltiin muutaman kerran, vähän useammin kinasteltiin, mutta kaikki sovittiin joko samantien tai viimeistään ennen nukkumaan menoa.
Aikaisemmin kun ihmiset on puhuneet sielunkumppaneista ja rakkaudesta ensisilmäyksellä, olen vain sarkastisena pyöritellyt silmiäni. Kun se sitten tuli omalle kohdalle, en voi kuin toivoa, että mahdollisimman moni saisi kokea saman. Molemmat oltiin vähän hulluja (minä edelleen) ja omattiin muiden mielestä friikkejä tapoja. Ehkä siksikin oli ihanaa löytää toinen, jonka kanssa sai olla juuri niin hölmö oma itsensä kuin vain mahdollista! Kaikesta pyrittiin puhumaan suoraan ja avoimesti, sillä se paras luottamus syntyy. En jaksa uskoa parisuhteen toimivuuten, jos siinä täytyy koittaa mielistellä toista tai peitellä jotain omassa olemisessaan / ajatuksissaan.
Ei kiirehditty seksin kanssa vaan edettiin molemmista hyvältä tuntuvaa tahtia. Se tuli kuin luonnostaan ja se tuntui paremmalta kuin koskaan. Varmasti kehoni hormonitoiminnan käynnistymiselläkin oli merkityksensä asiaan, mutta mieheni sai minut todella tuntemaan itseni naiseksi. Ihan kuin olisin puhjennut kukkaan kirjaimellisesti, kun oltiin yhdessä. Itsevarmuus kasvoi silmissä ja ulkopuolisetkin huomasivat muutoksen. Sain niin paljon rakkautta, kehuja ja huomiota osakseni, että olin pitkään todella hämilläni. Sen jälkeen vain nautin kaikesta siitä rakkaudesta ja yhteydestä, siitä että sain myös rakastaa täysin rinnoin ja tehdä toisen onnelliseksi.
Itseasiassa se oli harvoin vain seksiä, mitä meidän välillä tapahtui. Se oli paljon suuremmassa määrin rakastelua, fyysistä rakastamista. Fyysistä rakastamista josta me molemmat löysimme aivan uusia ulottuvuuksia. Uskon, että aina on mahdollisuus oppia uutta, löytää itsestään uusia puolia ja kokea uudenlaisia tunteita. Minulle tuotti ensin häpeää ja järkytystä kun mies sai minut kastelemaan puolet sängystä. Tunne oli silti niin mahtava, etten voinut olla nauttimatta, mutta jonkin aikaa jouduimme hoitamaan hommat muualla kuin sängyssä tai virittelemään sänkyyn alustan, joka esti patjoja 'sotkeutumasta' muuten sisäinen hygieenikkoni nosti kädet pystyyn.
Mies sai orgasmeja helpommin kuin minä, siis koko kroppaa ravistavia päänräjäyttäviä orgasmeja, jotka eivät kuitenkaan johtaneet laukeamiseen. Se hämmensi aluksi, mutta sitä oli ihan mahtava seurata. Uskomatonta nähdä millainen vaikutusvalta meillä oli toisiimme. Nautimme rakastelusta ja toistemme läheisyydestä niin paljon, ettei juuri jouduttu kehittelemään tai kokeilemaan mitään erikoista. Toki hieroimme toisiamme ja läträsimme babyoililla, rakastelimme suihkussa sheivattuamme toistemme karvat ja haimme välillä jännitystä kodin ulkopuolelta. Ehkä jos meille olisi annettu enempi aikaa, olimme ehtineen kokea paljon enemmänkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti